JAMINA 93C 2.7.1986 – 22.10.2014

keskiviikko, lokakuu 22nd, 2014

Jamina 2.7.2014-22.10.2014

Tänään aurinkoisena lokukuun päivänä tuli aika päästää sitkeä puurtaja vihreämmille laitumille. Jamina oli kevääseen saakka kevyessä tuntikäytössä. Kesän ja syksyn tamma vietti laitumella nauttien olostaan. 27 vuoden yhteiselo muutamia välivuosia lukuunottamatta on nyt ohi. Tuskin tulee enää yhtä pitkää taivalta saman hevosen kanssa.

Tässä tarina Jaminasta, joka julkaistiin Connemaralehden juttusarjassa talvella 2014, jossa kerrottiin vanhoista connemaroista.

Jamina 93C

Jaminan tarina alkoi jo ennen kuin se tuli minulle. Jamina on syntynyt Helsingissä 2.7.1986. Kasvattaja on Taina Saarnilinna. Sen isä on Brantshammar Julius. Jaminan emä Josefine II eli Josu. Josu tuli meille kesällä 1987 sen kesäisen orivarsansa, Jeremian kanssa, kun vanhempani olivat käynnistämässä lasten ratsastusleiritoimintaa. Tämä oli meille ensimmäinen kosketus connemaroihin. Josu osoittautui heti erittäin kiltiksi ja hyväksi tuntiponiksi. Josun myyjä ilmoitti sitten meille, että hänellä olisi myynnissä Josun vuoden ikäinen tammavarsa Jamina. Hyvä kokemus connemarasta innoitti isääni ostamaan Jaminan. Ennen Jaminan tulon jouduin vakavaan liikenneonnettomuuteen. Olin juuri täyttämässä 15 vuotta ja minulle oli luvattu mopo syntymäpäivälahjaksi. Sairaalasta kotiuduttuani ja pyörätuolissa istuessani äitini mietti luvattua lahjaa, mopoa, ja sitä, jos vaikka loukkaan itseni sen kanssa uudestaan. Niinpä vanhempani ehdottivatkin, että jos he mopon sijasta antaisivatkin minulle Jaminan. Minussa oli jo siinä iässä hevosmiehen vikaa, joten en paljon tarvinnut miettimisaikaa. Ehdotus sopi minulle.

Meni vielä jonkin aikaa, ennenkuin Jamina sitten saapui meille loppuvuonna 1987. Jamina oli tullessaan pitkäkarvainen, hajavarpainen ”ruma ankanpoikanen”, mutta se ei himmentänyt iloa ensimmäisestä omasta ponista. Kun pääsin taas jaloilleni, aloin heti käsittelemään Jaminaa ja totuttamaan suitsiin, jonka jälkeen aloitin myös ajo-opetuksen ohjasajolla. Vuodenvaihteen jälkeen laitoin pelkät aisat roikkumaan perässä, joihin se tottui hyvin. Viimein sitten laitoin kipakon (pieni yhden istuttava ajoreki) perään. Kaikki onnistui Jaminan kanssa hyvin. Se oli rauhallinen ja vähän laiskanlainen kaikissa asioissa. Kevättalvi meni reellä harvakseltaan ajellessa ja kun kevät koitti, niin perään vaihdettiin kärryt. Näin jatkettiin syksyyn -89 saakka. Loppuvuodesta olin yhteydessä Outi Talveen Jaminan ratsastuskoulutuksesta. Päätimme viedä Jaminan alkuvuodesta Jämsään Outin koulutettavaksi puolen vuoden ajaksi. Talvi ja kevät sujui Jämsässä hyvin ja Jamina sai peruskoulutuksen ratsuksi. Samalla reissulla Jamina astutettiin Ardnasillagh O’Flahertyllä. Näin tamma saapui kesäksi koulutettuna ja kantavana kotiin.

En silloin vielä ymmärtänyt, ettei Jamina neljävuotiaana ollut vielä täysin kehittynyt. Tamma kantakirjattiin nelivuotissyksynä juuri ja juuri toisella palkinnolla saaden 35 pistettä. Jokainen sana on kuitenkin totta, mitä kantakirjauslausunnossa todetaan. Vaatimattomat pisteet eivät ole kuitenkaan menoa haitanneet. Jamina on ollut ratsastuskouluponina puolet elämästään ja toiminut lisäksi muutaman vuoden kisaponina. Sairaspäivät voi tämän ponin kohdalla laskea yhden käden sormilla.

Muutin opiskelujen takia Lappeenrantaan 1993 ja Jamina jäi vanhemmilleni kotitilalle tuntikäyttöön. Vuonna 1996 he alkoivat lopettelemaan tallin pitoa, jolloin Jaminan myynti tuli ajankohtaiseksi, koska en voinut ottaa sitä Lappeenrantaan. Siihen mennessä Jamina oli tehnyt neljä orivarsaa.

Myin Jaminan tuttavaperheelle samana syksynä perhekäyttöön. Siellä se vietti rauhallista eloa muutaman vuoden tehden ensimmäisen tammavarsan. Tämän jälkeen yhteys Jaminaan katkesi. Reilun kymmenen vuoden päästä keväällä 2007 aloin selvittämään, missäpäin Jamina asustelee. Tässä vaiheessa vanhimman tyttäreni ratsastusharrastuksen myötä olimme jo ehtineet hankkia kaksi pientä ponia. Jamina löytyi Keski-Suomesta Riipisen perheeltä, jossa Jamina oli toiminut perheen tyttären kisaponina, tehnyt toisen tammavarsan ja vietti siellä nyt alkavia eläkepäiviä. Alunperin Riipisen maatilamatkailupaikan piti olla Jaminalle eläkekoti. Ensimmäiseen tiedusteluuni Riipisen perhe totesi, ettei Jamina ole myynnissä, mutta katsomaan saa kyllä tulla. Oli tietynlainen jännitys mennä kymmenen vuoden tauon jälkeen katsomaan sitä. Eipä tuntenut Jamina enää minua. Jostain syystä Riipisen perheen ajatukset muuttuivat käyntimme jälkeen ja he ilmoittivatkin hyvin pian, että voisivat sittenkin Jaminan meille myydä. Ja me olimme valmiit sen ostamaan. Kesällä 2007 Jamina siirtyi jälleen omistukseeni ja se haettiin Lappeenrantaan. Ensisijainen tavoitteeni oli saada siitä vielä yksi tammavarsa jatkamaan sukua. Oriiksi valikoitui Rockfield Scarface (Karvinen), josta sitten syntyi ruunivoikko orivarsa. Tammaa vielä toivottiin ja seuraava orivalinta oli Eternal Flake (Eetu). Kesällä 2009 syntyi sitten odotettu ruunivoikonkimo tammavarsa Daalia. Samana kesänä Jamina vielä tiinehtyi Doyher Bay Boysta, mutta loi varsan myöhemmin syksyllä. Jamina on yhtä kertaa lukuunottamatta tiinehtynyt aina ensimmäisellä kerralla. Jaminalle syntyi siis kaikkiaan kahdeksan varsaa, viisi oria ja kolme tammaa ja kaikki varsat eri isäoreista. Kuusi varsaa syntyi, kun Jamina oli minun omistuksessa. Jamina on palkittu jälkeläisistään AB-palkinnolla vuonna 2009. Varsoista ei tullut näyttelytähtiä, mutta kestäviä ja luotettavia käyttöponeja. Daalia ainoastaan jäi varsoista meille ja on hyvin lunastanut Jaminan paikan ajo- ja ratsastusponina. Daalia on ehtinyt jo varsoa viime kesänä komean tammavarsan Skatholm Thunder Ballista ja näin sukupolvien ketju jatkuu.

Uudelleen tapaamisemme jälkeen Jamina on varsomisien ohessa ollut kevyessä tuntikäytössä ja on edelleen. Nyt 28-vuotiaana tamma menee muutaman tunnin viikossa ja on innokas vieläkin hyppäämään sekä muutenkin virkeä tuntiponi. Se on ponilaumassamme se päällikkö, jota muut kunnioittaa.

Miksi Jamina on sitten hyvässä kunnossa vielä 28-vuotiaana? Luulen, että siihen on vaikuttanut seuraavat asiat:
-perinyt hyvät geenit
-hyvä rehunkäyttökyky
-ei taipumusta liikalihavuuteen
-hyvä ruokavalio, paljon heinää ja vähän väkirehua
-hyvä peruskoulutus
-monipuolinen käyttö, koulu- ja esteratsastus sekä ajo
-säännölliset rokotukset, madotukset, raspaukset ja kavioiden hoito
-useat varsomiset

Posted in Aiheeton | Kommentit pois päältä artikkelissa JAMINA 93C 2.7.1986 – 22.10.2014